Reissun viimeinen päivä 22.5

Viimeisenä päivänä nukuimme hieman  pidempään. Pakkasimme tavaramme valmiiksi luggage roomiin ja lähdimme hyvissä ajoin hostellilta koulu n:o 260een. Koulunsa päättävät nuoret olivat järjestäneet upean päätösjuhlan jota pääsimme seuraamaan. Tapio on tehnyt yhteistyötä luokan kanssa jo useita vuosia, joten päivä oli hänellekin varsin koskettava. Nuorista huomasi kuinka tärkeä hahmo Tapsa oli heidän kouluvuosiensa varrella ollut. He olivat aidosti iloisia nähdessään Tapsan jälleen opiskelijoiden kanssa heidän luonaan.

Ennen juhlan alkua joimme teetä yhdessä koulun nuorten kanssa

Juhla oli todella hienosti suunniteltu ja toteutettu ja siihen oli selvästi nähty paljon vaivaa. Kaikki upeat esitykset olivat hyvin harjoiteltuja ja sujuvia. Tilaisuus oli koskettava ja nuorten pitämistä puheista huokui ilo, mutta samalla myös haikeus.

Juhlan jälkeen lähdimme syömään. Tässä vaiheessa porukka oli jo melko uuvuksissa, kuten kuvasta voi päätellä. :) Syömisen jälkeen olikin aika hakea kimpsut ja kampsut hostellilta ja lähteä kohti Suomea. Matkustimme Allegrolla Lahteen ja siellä meitä odottikin tuttu ja turvalliinen Tamkin paku. Yhden aikaan yöllä olimme jo takaisin Tampereella. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea ja unohtumaton kokemus. Koimme asioita, joita tavallinen turisti ei pääse kokemaan ja näimme paikkoja, joihin emme luultavasti olisi ikinä muuten päässeet tutustumaan. Vaikka reissu oli rankka, selvisimme siitä ehdottomasti parhaan mahdollisen porukan voimin. Tuimme toinen toisiamme ja osasimme ottaa kiireen ja stressaavat tilanteet huumorilla. Lähtiessäni en osannut kuvitella, kuinka upea ja ikimuistoinen matkasttamme tulisi. 

Saimme matkalla myös aivan uudenlaista näkökulmaa työhön ja opintoihimme. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaista sosiaalialan työ voi olla naapurimaan rajan toisella puolen. Opimme paljon asioita, joita jokainen on varmasti pohtinut pitkään vielä kotiinpaluun jälkeenkin. Reissun saattoi päätökseen yhteinen kokoontuminen Tampereella. Jaoimme ajatuksia ja annoimme palautetta kahvin merkeissä. Tämän upeampaa päätöstä ei kouluvuodelle olisi voinut toivoa.

Kaikki blogin valokuvat ovat räpsittyjä by Taija Leivo, Petri Leinonen sekä Sinikka Joutsi

21.5 Yhä Pyhässä Pietarissa

Seuraavana aamun olikin taas aika herätä uuteen ja tapahtumarikkaaseen päivään. Tänään olisi luvassa Prijut Transit -turvatalo sekä poikien lastenkoti.

Aamukahvit hörpittiin matkalla, sillä emme jostain syystä olleet myöhässä vaan ylimääräistä aikaakin löytyi

Saara on onnellinen uusista laseistaan.

 Saavuttuamme Trancit Prijutiin saimme ensin kattavan esittelyn talosta, sen tiloista sekä toiminnasta. Talo toimii huolehtien alle 18-vuotiaista kodittomista sekä huostaanotetuista lapsista sekä nuorista. 

Kierroksen jälkeen pääsimme viettämään aikaa lasten kanssa. Olimme ottaneet suomesta mukaan t-paitoja ja kangasvärejeä sekä helmiä ja lankaa. Nämä taisivat olla menestys. Lapset ja nuoret maalasivat paitoja ja jopa aluksi hieman epäileväiset pojat saatiin mukaan ystävärannekkeiden tekoon. 

Trancit Prijutin jälkeen menimme syömään. Tuhtien lounaiden jälkeen oli jälleen aika suunnata kohti seuraavaa paikkaa, joka oli poikien lastenkoti. Valitettavasti lähes kaikki pojat olivat koulussa, joten tapasimme heistä vain muutaman. Johtaja kuitenkin kierrätti meitä tiloissa ja kertoi heidän toiminnastaan. Ymmärryksemme oli heikohkoa, sillä yhteistä kieltä ei johtajan kanssa löytynyt. Hän kertoi venäjäksi ja me koetimme parhaamme mukaan ymmärtää jotain. Sen verran ainakin ymmärin, että kyseessä oli koti jossa orvot pojat voivat asua ja johtaja kuvailikin työntekijöiden olevan pojille kuin uusia vanhempia. Paikka oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva ja minua jäi harmittamaan, ettemme saaneet tilaisuutta viettää aikaa poikien kanssa. 

 Lastenkodin jälkeen suuntasimme hostellille. Meillä jäi hieman vapaa-aikaa ennenkuin lähdimme yhdessä syömään buuzia, eli nyyttejä ja laulamaan "nää on mun nyytit" kappaletta. (kts. youtube)

Nyytit olivat minulle erittäin positiivinen kokemus. Toisin kuin muut, en ollut kauhean innoissani menossa syömään näitä todella epämääräisen kuuloisia eriskummallisia nyyttejä. Rohkaistuttuani hieman kiskoin nyytit sisuksiini ja ne olivatkin aivan loistavia! Suosittelen nyyttejä muillekin. Muistaakseni koko konkkaronkka oli nyytteihinsä erittäin tyytyväinen. Ruokailun jälkeen lähdettiin illalla vielä katsastamaan vähän Pietarin yötä. Kävimme kahdessa baarissa, Honey and Money sekä jossain Fish alkuisessa paikassa jonka nimeä en muista. Molemmat paikat olivat oikein viihtyisiä. Fish alkuisessa paikassa oli jamit ja toinen toistaan jännempiä ja parempia esiintyjiä sinne lavalle kapusikin. Parhaiten jäi mieleen pikkuinen mies todella pikkuisen ukulelensa kanssa. 

'

St. Petersburg 20.5

Keskiviikkona lähdimme aamulla aikaisin kohti Pietaria. Ajoituksemme ja aseman pitkien jonojen vuoksi myöhästyimme kuitenkin junasta. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä saimme hyvin aikaa juoda aamukahvin ja mutustaa aamupalat rauhassa. Hyppäsimme seuraavaan junaan joka lähti klo. 10.00.

 Perille päästyämme lähdimme kohti Hertzenin yliopistoa, jossa meidän oli määrä osallistua seminaariin, jonka aiheena oli erot. Olimme valmistelleet jo ennen matkaa videon, jonka näyttäisimme omassa osuudessamme seminaarin aikana. Videossa kuvaamme stereotyyppistä tilannetta suomessa, jossa nuorilla vanhemmilla on ongelmia ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Videon tueksi teimme diaesityksen, jossa kerroimme faktatietoa eroista suomessa sekä tietoa siitä kuinka suomessa tuetaan eronneita perheitä ja mitä asioita silloin on huomioitava. Yliopiston opiskelijat olivat myös valmistelleeet upeita esityksiä samasta aiheesta.

Petriä taisi vähän jänskättää

Yliopiston väkeä ja Tamkilaisia. Seminaarissa esiintyneet sekä tulkit.

Hertzenin jälkeen majoittauduimme hostellille ja menimme syömään. Illalla meillä oli aikaa hengailla ja kierrellä vapaasti tutustuen Pietarin keskustaan.. Illan aikana osa porukasta päätyi myös reflektoimaan päivän tapahtumia, joka oli etenkin Vilmalle antoisa kokemus. Hän löysi erityisen maukasta venäläistä virvoitusjuomaa. 

Aina mun pitää - päivä Viipurissa 19.5

Allegro tiputti meidät Viipuriin ja siellä sitä sitten oltiin keskellä vierasta kulttuuria. Ensivaikutelma oli hyvä. Ihana kaupunki ja ihania babuskoita myymässä elintarvikkeita kadun varrella.

Viipurilaiset miehet selvittelemässä erimielisyyksiä

Ensimmäisenä päivänä vierailimme nuorten talolla, jossa Dimitri kertoi meille heidän toiminnastaan. Talolla on muutamia toimipisteitä ja useita erilaisia "klubeja" nuorille. Dimitri esitteli meille tiloja ja kertoi mm. tanssi-, taide-, sekä musiikkiklubeista. Kierroksen jälkeen Dimitri pakkasi meidät kahteen autoon. Ilmeisesti kollegansa kanssa hän kyyditsi meidät yhteen muista toimipisteistä, Appelsiiniin. Appelsiini oli tila, jossa nuoret voivat viettää aikaa, pelailla ja hengailla vapaasti.

Nuorisotalon jälkeen lähdimme paikallisten tyttöjen opastamana hostellille. Majottauduttuamme söimme pikaisesti matkalla ja lähdimme kohi seuraavaa kohdetta, joka oli turvatalo Dikoni. 

Blinejä tilailemassa

Talo jonka alakerrassa Dikoni sijaitsi

Dikonin johtaja ja lapsia

Pietu leikkimässä Dikonin lapsien kanssa. :)

Dikonissa pelattiin polttopalloa koko porukan voimin

Dikonissa johtaja kertoi meille heidän talonsa toiminnasta. Kahvittelujen ja jutustelujen jälkeen pääsimme viettämään aikaa lasten kanssa. Aluksi leikimme yhdessä sisällä. Lauloimme Jos sun lysti on laulua niin suomeksi kuin venäjäksikin ja leikimme lapsille tuttua tyynyleikkiä jonka he opettivat meille. Leikkien jälkeen lähdimme ulos pelaamaan polttopalloa. Lähtiessämme saimme upean musiikkiesityksen, kun kaksi Dikonin asukasta lauloivat ja soittivat meile.

Dikonin jälkeen lähdimme syömään ja katsomaan Euroviisuja. Tästä päivästä taisi kaikille jäädä päällimmäiseksi mieleen Dikonin valloittavat lapset.